Vanhassa maailmassa ulkopolitiikka oli kiemuraista, tarkoin hiottuja lauseita ja kirjaimellisesti herrojen herkkua. Naiset tulivat ulko- ja turvallisuuspolitiikan eturiviin vasta1990-luvulla. Ensin Elisabeth Rehn puolustusministeriksi, perään Tarja Halonen ulkoministeriksi.

Ulkopoliittinen keskustelu on laajentunut ja arkipäiväistynyt sykäyksittäin monessa eri aikajänteessä. Pidemmässä kaaressa ulkopoliittinen keskustelu avautui ja vauhdittui 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alkupuoliskolla. Asioita tapahtui paljon: Berliinin muuri murtui, Neuvostoliitto hajosi, Suomesta tuli Euroopan unionin jäsen.

2000-luvulla maailma on tullut syliin monipuolisen tiedonvälityksen ja internetin välityksellä. Ulko- ja turvallispoliittinen keskustelu eli UTP-puhe on arkipäiväistynyt ja leventynyt mediassa ja somessa. Sen sijaan puolueet ja järjestöt ovat pienentyneet keskustelun paikkoina.

Jokainen voi tänään olla ulkopolitiikan harrastaja. Tietoa ja näkökulmia oman ajattelun tueksi ja virikkeeksi löytyy faktoista punnittuihin analyyseihin. Salaliittoteorioitakin on tarjolla.

Uudet sukupolvet ovat tulleet ryminällä UTP-keskusteluun. Tämä näkyy medioiden asiantuntijakaartissa ja some-kanavissa. Eduskunnassakaan untuvikkoedustajat eivät tyydy myötäilemään seniorien ulkopoliittisia kantoja, vaan ottavat itse rohkeasti kantaa. Välillä into on isompi kuin taito.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan sai padon murtumaan Nato-jäsenyyden puolesta. Ihmiset näyttivät pakottamatonta yksituumaisuutta ja eduskunta hyväksyi jäsenyyden 184 JAA-äänellä.

Yhteiskunnan moniarvoistuminen näkyy ulkopoliittisessa debatissa. Arvo-, kulttuuri- ja identiteettiasiat ovat esillä.

Muistutan lempeästi, että olemme sitoutuneet eurooppalaisiin perusarvoihin: ihmisarvoon, demokratiaan, tasa-arvoon ja oikeusvaltioon. Nämä arvot tarkoittavat muun muassa sitä, että ketään ei saa syrjiä eikä pilkata kansallisuutensa, ihonvärinsä tai uskontonsa vuoksi.

Fanaattinen puhe on aina vaarallista. Mitä vastuullisemmalla jakkaralla ihminen istuu, sitä sivistyneempää puhetapaa häneltä voi vaatia. Vastakkainasettelujen rakentelu on lyhytnäköistä.

UTP:n isoissa asioissa on tärkeää, että Suomella on vain yksi linja ja kanta. Mielellään myös niin, että isot asiat yhdistävät eduskunnassa edustajat yli hallitus-oppositio -rajojen. Tätä tavoitellen valmistellaan vaalikausittain ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko. Sen perään vielä puolustuspoliittinen selonteko ja myös sisäisen turvallisuuden selonteko.

Viime aikoina on ollut kähinää hallituksen ulkopolitiikassa ja tiedonkulussa. Ei se hyvältä ole näyttänyt. Onko nähdyllä eripuralla jatkovaikutuksia, riippuu hallituksesta itsestään. Se on kuitenkin selvää, että hallituksen yhtenäisyyttä seurataan nyt tarkasti. Tästä huolehtii media ja oppositio.