Onko edustuksellinen demokratia kriisissä? Miksi puolueet eivät vedä uusia jäseniä? Miksi some saa ihmiset liikkeelle? Mikä rooli on kansalaisaloitteilla? Vaikeita kysymyksiä tänä vuonna 100-vuotista hallitusmuotoaan juhlistaneelle Suomelle.

Perustuslain mukaan valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Perustuslaki antaa vahvan selkänojan edustukselliselle demokratialle. Siis sille, että äänestäjät valitsevat joukostaan edustajat, joilla on valtuudet tehdä päätöksiä heidän puolestaan.

Osa edustuksellista demokratiaa ovat myös puolueet. Ne valitsevat omat päättäjänsä kansanvaltaisesti ja niillä on päävastuu eduskuntavaaliehdokkaiden asettamisesta. Jo pidempään on ollut nähtävissä niin maailmalla kuin Suomessa, että kansalaisaktiivisuus haastaa ja kirittää edustuksellista demokratiaa.

Isoista kysymyksistä mainittakoon vuosikymmenten varrelta naisasialiike, rasismin vastustus, rauhanliike ja nyt ilmastonmuutos. Kansainväliset toimijat, esimerkiksi YK, WTO, IMF ja EU sekä valtioiden hallitukset eivät voi jättää huomioimatta laajojen kansalaisjoukkojen mielipidettä. Kansalaisaktiivisuus on liberaali, demokraattisten maiden ydintä ja tärkeä arvo. Valtiojohtoisissa maissa ei kansalaisaktivismia järin siedetä.

Suomessa on monimuotoista ja eri tasoista kansalaisaktiivisuutta. Puhumme kansalaisyhteiskunnasta. Sillä tarkoitetaan kaikkea vapaaehtoisesti järjestäytynyttä inhimillistä toimintaa ja instituutioita, joka ei ole valtion tai kuntien vastuulla ja organisoimaa. Iso osa kansalaistoiminnasta tapahtuu yhdistyksissä, mutta laajassa katsannossa erilaiset vapaat ryhmät, kampanjoinnit ja ihmisten oma aktiivisuus ovat osa kansalaisyhteiskuntaa. Ihmisten aktiivisuutta ei pidä tukahduttaa, olipa kyse sitten lähelle suunnitellusta kaivoksesta, nuorten terapiatakuusta tai ilmastonmuutoksesta. Vaikka olisit eri mieltä, aina on kyettävä dialogiin.

Päätökset on tehtävä tulevaisuudessakin edustuksellisen demokratian kautta. Kansanvallan on kuitenkin elettävä ajassa ja altistettava itsensä keskustelun ja kritiikinkin kohteeksi. Herkällä korvalla kuuntelisin nuorten ajatuksia demokratian kehittämisestä ja asioihin vaikuttamisesta. Maailma tarvitsee enemmän gretathunbergeja.

Kolumni on julkaistu Karjalaisessa ja Savon Sanomissa 6.11.2019

6.11.2019