Viimeistään loppiaisen tapahtumat Capitol-kukkulalla Yhdysvaltojen pääkaupungissa sai monet miettimään, että onko länsimainen demokratia turvassa ja että onko avautumassa jokin uusi lehti maailmanhistoriassa. Miten on mahdollista, että juuri yhden maailman pitkäikäisimmän demokratian pyhätössä voi käydä näin? Käyttipä tapahtumista termiä mellakka, kahakka tai terrorismi, on päivänselvää, että tapahtumia ei voi hyväksyä millään perusteilla. Yhtä selvää on, että kysymyksiä ja hämmennystä riittää vielä pitkäksi aikaa.

Minulta on viime päivinä kysytty, että voisiko Suomessa tai muualla Euroopan alueella tapahtua samoin. Asettelisin kysymyksen niin, että mitä voimme tehdä tällaisten tapahtumien ennaltaehkäisemiseksi. Suomessa tasa-arvo, tasokas koulutus, sivistys  ja hyvinvointiyhteiskunnan tarjoamat mahdollisuudet kaikille ovat olleet yhteiskuntarauhamme perusta. Uskon niiden voimaan jatkossakin.

Haasteemme on siinä, miten jokainen Suomessa asuva voi kokea äänensä kuulluksi ja miten pystymme kehittämään demokraattista järjestelmäämme vastaamaan ihmisten odotuksia entistä paremmin. Kokemus ulos jäämisestä katkeroittaa ja altistaa tielle, jonka päässä voi olla arvaamaton fanaattisuus. Tätä uhkaa on nähtävissä useissa maissa.  

Elämme toisistamme riippuvaisessa maailmassa, jossa tuhansien kilometrien päässä tapahtuvat ilmiöt vaikuttavat myös meihin. Hyvä hallinto, oikeusvaltioperiaatteiden ja ihmisoikeuksien noudattaminen, mahdollisuudet koulutukseen ja kohtuulliseen toimeentuloon ovat niitä lääkkeitä, joilla voidaan ehkäistä väkivaltaa, radikalisaatiota ja terrorismia sekä Euroopassa että Euroopan ulkopuolella. Näitä asioita Suomi on pitkään ajanut myös ulkopolitiikassa ja kansainvälisillä foorumeilla.

Yksi Suomen vahvuus tässä kärjistysten ajassa on monipuoluejärjestelmä. Se vaimentaa sellaista kansan kahtiajakautumista, mikä on nähtävissä etenkin kaksipuoluemaissa. Monipuoluejärjestelmässä esiin tulee näkemysten kirjo ja yhteistyökyky puolueiden välillä on välttämätöntä.  

Demokratiaa ei pidä ottaa itsestäänselvyytenä. Sen toimintaedellytykset on turvattava arvojemme mukaisesti. Kyberturvallisuudesta on tullut yksi tärkeimmistä demokratian suojakilvistä. Vaikka suojatoimet ovatkin teknisiä, kyberturvallisuudessa on ennen kaikkea kysymys demokraattisten yhteiskuntien puolustamisesta. Eduskunta joutui kyberhyökkäyksen kohteeksi viime syksynä. Se oli hyökkäys suomalaista yhteiskuntaa ja demokratiaamme kohtaan.

Viime aikoina kyberiskuja on paljastunut moniin muihinkin kohteisiin Suomessa. Maailmalla on koronapandemian aikana kyberiskujen kohteeksi joutunut mm. sairaaloita, Euroopan lääkevirasto ja muita kriittisiä toimijoita. Verkkomaailma ei tunne valtioiden rajoja ja kyberturvallisuuden edelleen parantamiseksi pitääkin löytyä globaaleja ratkaisuja. Aikaa ei ole hukattavaksi.

Koronaviruspandemian aikana on puhuttu infodemiasta eli informaatiopandemiasta. Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan valeuutiset leviävät nopeammin kuin virus itse. Koronaviruksesta on liikkeellä paljon väärää tietoa, esimerkiksi viruksen tartuntatavoista, vähenevistä lääkintätarvikkeista ja rokotteen aiheuttamista jälkiseurauksista. Väärän tiedon leviäminen heikentää viruksen vastaisten toimien tehoa ja sillä pyritään haavoittamaan eri ryhmiä ja toimijoita. Disinformaatiota on aina levitetty, mutta verkossa se levää nopeammin kuin koskaan. Kriittisestä lukutaidosta onkin tullut yksi tärkeimmistä kansalaistaidoista ja demokratian kulmakivistä.

Entä miten säännellä verkkoviestintää niin, että se ei rajoita sananvapauden vastuullista toteutumista? Siinä on haastava, mutta välttämätön pulma globaalisti ratkaistavaksi.

15.1.2021