Viime perjantaina, 20.8.,  eduskunta keskeytti istuntotaukonsa tärkeästä ja poikkeuksellisesta syystä. 

Kutsuin edellisenä iltana eduskunnan koolle perjantaiksi klo 12  käsittelemään selontekoa puolustusvoimien joukon lähettämisestä Kabulin lentokentän alueelle evakuoitavien henkilöiden suojaamiseksi. Päätöksenteon lakiperustana oli vuonna 2017 hyväksytty laki kansainvälisen avun antamisesta. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun lakia sovellettiin.

Eduskunta hyväksyi selonteon yksimielisesti perjantaina noin klo 17. Valtioneuvosto ja presidentin esittely olivat välittömästi eduskunnan jälkeen ja puolustusvoimien joukot lähtivät heti tämän jälkeen matkaan.​​​​​​

***​​​​​​​

Valtioneuvoston ja eduskunnan yhteistyö toimi tässä poikkeuksellisessa tilanteessa saumattomasti. Erityisesti kiitos pääministerille sekä ulko- ja puolustusministereille yhteydenpidosta prosessiin liittyen. 

On syytä antaa kiitokset myös eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle sekä eduskunnan virkamiehille hyvästä työstä tässä poikkeuksellisessa tilanteessa. Kiitos myös kaikille edustajille ymmärtäväisyydestä nopeasti koolle kutsutun täysistunnon mahdollistamiseksi.

***​​​​​​​

​Afganistanin tilanne järkyttää koko maailmaa. Taliban-liikkeen nousu valtaan tapahtui kansainvälisen yhteisön silmien alla ja liki 20 -vuotisen kriisinhallintaoperaation ja kehitysyhteistyöponnistelujen jälkeen. 

Kuvat Kabulista kertovat vallitsevasta suuresta epävarmuudesta ja epäjärjestyksestä. Tilanteesta pääkaupunkiseudun ulkopuolella on vain hajanaisia tietoja. Jo aikaisemmin maassa on vallinnut humanitäärinen kriisi: epäjärjestys tulee syventämään ihmisten avuntarvetta.

Suomi evakuoi parhaillaan Afganistanista maassa olleita suomalaisia, Suomessa pysyvästi asuvia ja meille työtä tehneitä afganistanilaisia perheineen. Kotiuttamistyötä tehdään vaikeissa ja suorastaan vaarallisissa olosuhteissa. Puolustusvoimien suojajoukkojen lähettäminen Kabulin lentokentän alueelle tässä tilanteessa on erittäin perusteltua.

***​​​​​​​

​Vuosien 1996-2001 perusteella Talibanin tuleva toiminta aiheuttaa paljon oikeutettua huolta. Afganistanin tyttöjen ja naisten tulevaisuuden päälle on laskeutunut musta pilvi. 

Menossa olevan kaaosmaisen tilanteen jälkeen kansainvälisen yhteisön on löydettävä uusi tapa tukea afganistanilaisten elämää.

On tärkeää, että Suomi selvittää omalta osaltaan melkein 20 vuotta kestäneen kriisinhallintaoperaation opetukset. Puolustus- ja ulkoministeriöiden asiantuntemus on tässä selvityksessä keskeistä.

Menneen analysoimiseen tullaan tarvitsemaan myös aluetta tuntevia kansalaisjärjestöjä ja tutkijoita. Toivon, että myös Suomen afganistanilaisyhteisöä muistetaan kuulla.

Samanlaista oman toiminnan ja tapahtuneen läpikäyntiä tarvitaan myös kansainvälisellä tasolla. Kaiken menneen arvioinnin pitää hyödyttää tulevaa – miten voisimme jatkossa estää Kabulin kaaoksen.

Monelle on tullut mieleen vanha sanonta kannetusta vedestä ja kaivosta. Nyt on syytä arvioida perinpohjin, onko yhteiskunta ja demokratia rakennettavissa ulkomaisin voimin ja millä herkkyydellä kriisinhallinta- ja kehitysyhteistyössä oikeasti tunnistetaan paikallinen kulttuuri.