Viime viikot ovat nostaneet huomion kohteeksi kasvojen suojamaskit ja niiden riittävyyden. Uutiset maailmalta ja kotimaasta ovat kertoneet, että eri tyyppisistä suojamaskeista on huutava pula.

Suojamaskien hankinnassa vallitsee nyt viidakon lait: toimitusten aikataulut eivät pidä, saapuvat erät voivat olla muuta kuin tilattua ja toinen tilaaja voi viedä tilauksesi nenäsi edestä. Ei voi välttyä ajatukselta, että isot ottaa, pienet pyytää.

Viime viikon tapahtumat Huoltovarmuuskeskuksen ympärillä osoittivat Suomen hankintojen olevan oudoissa vaikeuksissa. Olemme tavaran suhteen Kiina-riippuvaisia. Tämä on huono asia erityisesti nyt ja myös tulevaisuutta ajatellen. Tarvitsemme monella tapaa korjausliikkeitä.

Oli välttämätöntä, että työministeri Haatainen pyysi heti kiirastorstaina Huoltovarmuuskeskukselta selvityksen suojavarustehankinnoista. Väistämätöntä myös oli ettei keskuksen johtaja voinut enää jatkaa tehtävässään. Asia ei ole kuitenkaan näillä toimin loppuun käsitelty. Epäonnistuneet hankinnat on selvitettävä perin juurin myös ulkopuolisen tarkastuksen kautta.

Henkilökohtaisesti olen aina luottanut lujasti Huoltovarmuuskeskuksen toimintaan. Viime viikon epäonnistuneiden maskikauppojen vuoksi luottamukseni keskukseen on kärsinyt kolauksen. Niin on varmasti monen muunkin.

Nyt on päästävä tilanteesta eteenpäin. Yhdyn työministeri Haataisen perjantaiseen näkemykseen, että ”Tässä haastavassa tilanteessa on tärkeintä turvata Huoltovarmuuskeskuksen kyky tehdä kriittisiä hankintoja, jotta Suomi voi suojautua koronavirusta vastaan”.

Työministerin viestin rinnalla haluan tuoda esiin sen, että kyse ei ole vain keskuksen kyvystä tehdä hankintoja koronaan liittyen, vaan myös laajemmin Huoltovarmuuskeskuksen toiminnan uskottavuudesta. Luottamus Suomen viranomaistoimintaan ja hallinnon toimivuuteen on aina tärkeää, mutta erityisen tärkeää se on kriisiaikana.

Viime viikon lopulla kuulimme hyvän uutisen, että kotimaassa ryhdytään valmistamaan pian hengityssuojaimia ja kirurgisia kasvosuojia. Sanonnan mukaan ”oma on aina oma” . Tämä on totta erityisesti nyt.

Koronavirus ei jääne viimeiseksi pandemiaksi. Mielestäni Suomen pitää irtautua kriittisten suojavälineiden Kiina- ja Aasia-kytköksestä ja varmistaa suojavälineiden riittävä saatavuus kotimaisella tuotannolla myös koronakriisin jälkeen. Omavaraisuutta ei koronapandemian jälkeen enää ole aihetta vähätellä. Olipa kyse suojatarvikkeista, ruuasta tai energiasta.

Vielä suojamaskien käytöstä. Kaikista tärkeintä on, että sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstölle riittää todellisen tarpeen mukaan eri tyyppisiä maskeja ja muuta suojatarpeistoa.

Entä suojamaskien arkikäyttö? Arvelen, että suuri osa meistä suomalaisista pohtii tykönään, olisiko aihetta itsekin käyttää suojamaskia kauppareissulla ja pakollisessa asioinnissa. Toki standardimalleista on juuri nyt huutava pula ja niitä ei ole saatavilla kaupoissa.

Moni myös miettii, olisiko itse tekemistä suojamaskeista hyötyä. Kyllä taitaisi olla, sillä kotitekoinenkin maski vähentää toisten tartuttamista, jos olet itse tietämättäsi viruksen kantaja.

Yksittäisen ihmisen näkökulma koronan selättämisessä on todella tärkeää. Suuret päätökset poikkeustilasta ja rajoitustoimista ovat maan hallituksen ja viranomaisten käsissä. Tämän rinnalla on olennaista, miten ihmiset itse voivat estää koronan leviämistä. Toistuvan käsien pesun ja hyvän hygienian rinnalla kasvojen suojaaminen tuntuisi loogiselta ja ymmärrettävältä.

Viranomaiskanta suojamaskien arkikäyttöön on ollut Suomessa varauksellinen. On korostettu niiden tarkoitusta ammatti-ihmisten käyttöön ja todettu, että huolimaton käyttö voi luoda vääränlaista turvallisuuden tunnetta. Tämä on varmasti totta. Silti ajattelen, että meidän olisi syytä muuttaa ajatustapaamme myönteisemmäksi suojamaskien arkikäyttöön. Miljoonat kiinalaiset eivät voi olla tässä väärässä.

Kirjoitan viikoittain sosiaali- ja terveysaiheisia blogeja. Voit seurata niitä Uuden Suomen blogeista, kotisivuiltani anuvehvilainen.fi sekä sosiaalisesta mediasta

13.4.2020