Hyvä puhetaito ei ole itsestäänselvyys. Toiset ovat luontaisia sanavirtuooseja: ilmaisu on monipuolista, kaunista ja mukaansa tempaavaa. Toisille puhuminen on työläämpää ja erityisesti julkiset esiintymiset, niin pienet kuin suuret, saattavat jännittää ja nostaa palan kurkkuun.
Puhumistakin voi harjoitella. Yleensä mestaripuhujatkin panostavat ja miettivät etukäteen, minkä viestin haluavat kuulijoilleen antaa. Usein korostetaan sitä, että hyvä puhe herättää aina myös tunteita eikä ole pelkkää numerologiaa ja faktojen luettelemista.
Entä puheen ja keskustelun tyylilaji? Miten puhumme toinen toisillemme?
Nyt eduskunnan puhemiehen tehtävässä ollessani olen alkanut kiinnittää tähän erityistä huomiota. Sekä itsenäisesti, että myös ”suuren yleisön” vaatimuksesta. Minulle nimittäin tulee paljon palautetta eduskunnan puhekulttuurista.
Postia tulee etenkin torstaisten kyselytuntien ja muiden televisioitujen lähetysten jälkeen. Monien mielestä eduskunnassa tulee kiinnittää enemmän huomiota siihen, miten kansanedustajat puhuvat toinen toisilleen.
Vahva puheoikeus on kansanedustajan tärkein työkalu. Perustuslain mukaan edustajalla on täysistunnossa oikeus vapaasti puhua kaikista keskusteltavana olevista asioista. Perustuslaki toteaa myös, että edustajan tulee esiintyä vakaasti ja arvokkaasti sekä loukkaamatta toista henkilöä. Mielestäni puhetapa ja käytetyt ilmaisut ovat olennainen osa käyttäytymistä.
Yksi aikamme ilmiöistä on se, miten käydä kriittistä keskustelua vaikeista asioista sortumatta vihapuheeseen, tahalliseen loukkaamiseen ja menemättä toisen henkilön persoonaan. Myös niin sanottu tahallinen väärin ymmärtäminen on hyvin yleistä.
Katson, että sananvapaudella ja vihapuheella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Viiltävän analyyttinen voi olla myös fiksulla ja kohteliaalla tavalla. Siihen ei tarvita ivaa eikä toisen halveksuntaa.
Jokainen ihminen on oma persoonansa. Persoonallisuus saa näkyä eikä samaan muottiin pidä kaikkia puhujia mahduttaa. Hyvä puhuja osaa tuoda esiin omaa persoonaansa ja arvomaailmaansa muita kunnioittavalla, rakentavalla tavalla.
Eduskunnan keskusteluja seurataan aktiivisesti ja niistä otetaan malliakin. Pidän tärkeänä, että eduskunta tunnistaa tärkeän roolinsa suomalaisessa keskustelukulttuurissa.
Puhekulttuurin parantamisesta on nyt alettu puhua laajalla rintamalla. Erityisen ilahduttavaa on, että Yleisradio ja Erätaukosäätiö ovat aloittelemassa teemasta viisivuotista kampanjaa https://yle.fi/…/hyvin-sanottu-bra-sagt-hanke-kutsuu-parant…
Kampanjaan kutsutaan laajasti toimijoita yhteiskunnan eri alueilta. Myös eduskunta on hankkeessa mukana.
Kukaan meistä ei keskustelijana onnistu aina täydellisesti, vaan joskus voi sana muotoutua huonosti. Tästä ei pidä lannistua. Olennaista on se, että haluamme itse toimia hyvinä keskustelukumppaneina. Haaste hyvästä keskustelukulttuurista on nyt heitetty meille kaikille. Nyt sanomaan hyvin!