Hyvä juhlayleisö, hyvät siskot – rohkenen sanoa!
Lämmin kiitos kutsusta saapua puhumaan eduskunnan naisverkoston 30-vuotisjuhlaan.
Tähän alkuun pari pientä henkilökohtaista muistelusta.
Pieneltä osin olen itsekin saanut olla jossakin kohtaa ensimmäinen nainen: tulin 1980-luvun lopulla valituksi keskustanuorten puheenjohtajaksi ensimmäisenä naisena, minua ennen tehtävissä olivat olleet mm Olli Rehn ja Matti Vanhanen. Muistelen, että edustin Keskustan puolue-elimissä tuolloin harvalukuista naisten joukkoa yhdessä naisjärjestön puheenjohtaja Hannele Pokan kanssa. Olisikohan lisäksemme ollut yksi tai kaksi muuta naista puoluehallituksen pöydän ääressä?
Minut valittiin kansanedustajaksi ensimmäisen kerran vuonna 1995. Silloin naisverkoston toiminta oli aloittelevaa, mutta säännöllistä muun muassa naisverkoston lounaiden muodossa. Muistelen itsekin osallistuneeni lounastilaisuuksiin.
Kanssani samaan aikaan valittiin Varsinais-Suomen vaalipiiristä edustajaksi juuri äidiksi tullut Janina Andersson.
Osa teistä muistaa, osa teistä on kuullut jälkikäteen, miten edustaja Anderssonin vauvansa imettäminen nousi isoksi kysymykseksi niin eduskunnassa kuin julkisuudessakin. Janina vauvoineen nosti aidosti esiin keskustelun eduskuntatyön ja äitiyden yhdistämisestä.
Hyvät kuulijat,
Suomalaisten naisten asema poliittisessa päätöksenteossa on edistynyt hyppäyksin tasaisesti vuosikymmenten aikana. Alkuvauhti oli huima, kun suomalaisnaiset ensimmäisenä maailmassa pääsivät ehdokkaiksi ja tulivat valituiksi parlamenttiin. Tasa-arvo ei kuitenkaan päässyt heti valloilleen. Naiset olivat harvinaisuuksia ministereinä ja kansanedustajina heitä oli pienehkö vähemmistö.
Kun arkkitehti Sirén piirsi 1920-luvulla itsenäiselle isänmaalle eduskuntatalon, siihen tuli Keltainen ja Harmaa naisten huone. Naisille tuli omat tilat, koska talo noin yleisemmin ottaen oli valtiopäiville kokoontuvien miesten aluetta. Suunnittelijan ajatus oli kohtelias ja kaunis, mutta samalla paljastava. -Ylentämällä alentaminen on sanonta, jota joskus käytetään edelleen. On kuitenkin syytä uskoa, että ”näillä erillisillä huoneilla” ei ollut tarkoitus loukata naisia, päinvastoin huomioida heitä näillä tiloilla.
Taitekohtana naisten aseman vakiintumisessa politiikassa voi pitää sotien jälkeistä aikaa. Vaikka naisten osuus vaaleissa valituista edustajista ei ihan kaikissa vaaleissa kasvanut, trendi oli selvästi nousujohteinen.
Tänä aikana naiset vakiinnuttivat asemansa myös valtioneuvostossa: heille oli likipitäen kiintiöity sosiaaliministerin tai opetusministerin paikka.
Eduskunnan naisverkoston perustamisen aikoina 1990-luvun alkupuoliskolla toteutui seuraava edistysaskel. Naisia alettiin valita myös muille kuin vakiintuneille naisministeripaikoille. Nainen tuli puolustusministeriksi ja vastaamaan torjuntahävittäjäkaupasta. Nainen tuli ulkoministeriksi. Nainen valittiin puhemieheksi. Sen jälkeen on ollut näitä ”ensimmäistä kertaa” -rooleja kaikissa politiikan johtoasemissa; pääministerinä, presidenttinä, puoluejohtajina ja viimeksi komissaarina.
Hyvät kuulijat,
Tällä hetkellä kaikkien hallituspuolueidemme puheenjohtajat ovat naisia. Tämä on huomattu erityisesti kansainvälisessä mediassa.
Jos valtakunnan politiikan tasolla naiset ovat nyt valta-asemiltaan ”niskanpäällä”, näin ei ole talouden ja työelämän päättäjien puolella. Erityisesti eron näkee pörssiyhtiöiden ja muiden suurten yritysten johdossa.
On syytä katsoa sitä, millaista polkua näihin johtopaikkoihin ehkä tulevaisuudessa noustaan, eli millaisia koulutus- ja työuria naisilla on.
Jako naisten ja miesten töihin, tehtäviin ja aloille syntyy usein jo ennen uravalintoja. Nuorten toiveammatit eriytyivät sukupuolen mukaan myötäillen tämän päivän työelämää.
Enemmistö sosiaali- ja terveysalan toiveammateista on nuorten naisten, kun taas ICT-alan tai tekniikan alan ammatteja toivoivat enimmäkseen nuoret miehet. Jo peruskoulussa tyttöjen ja poikien ainevalinnat eroavat. Tytöt valitsevat humanistisia aineita ja taideaineita useammin kuin pojat. Pojat valitsevat useammin tekniikan alan oppiaineita. Lukioissa työt valitsevat kieliä, pojat matematiikkaa.
Yliopistoissa ja korkeakouluissa naiset ovat enemmistönä ja niukasti myös tohtorin tutkinnoissa. Myös korkeakouluopintojen suhteen sukupuoli määrittää paljon: naisten opinnot ja tutkimus keskittyvät ihmisiin, miesten tekniikkaan.
Hyvät kuulijat,
Eduskunnan naisverkoston on syytä olla tyytyväinen naisten uran edistymiseen politiikassa. Silti asialistalla on syytä säilyttää niitä teemoja, jotka koskevat kaikkia naisia, erityisesti naisten asemaa työelämässä. Työn ja perheen yhteensovittaminen – eduskuntatyön ja perheen yhteensovittaminen – on tunnistettava aidoksi tasa-arvoasiaksi.
Naisverkoston työn ydintä on huolehtia tasa-arvon edistämisestä erityisesti eduskunnassa. Viime viikolla, kun juhlittiin lasten oikeuksien viikkoa, vietimme pienen kahvihetken vuoden aikana vanhemmiksi tulleiden kansanedustajien kanssa puhemiehen edustustilassa. Tämä tapahtui toista kertaa. Toivon, että tulevatkin puhemiehet haluavat jatkaa tätä traditiota.
Kahvihetkessämme tuli selväksi, että työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen eduskunnassa vaatii äideiltä ja isiltä monia luovia ratkaisuja. Paljon on menty kuitenkin eteenpäin eduskunnassakin, vaikkapa eduskuntatyön aikatauluttamisessa. Se ei kuitenkaan poista sitä äidin tuskaa, kun pieni lapsi vetoaa, että ”älä äiti mene”. Ollessani liikenneministeri Matti Vanhasen II hallituksessa, poikani Tatu sanoi kotiovellamme Joensuussa minulle, että ”sano sille Vanhaselle, että antaa sinulle potkut.”
Hyvät kuulijat!
Sukupuolten välisen tasa-arvon tiellä on Suomessa menty vakaasti ja vahvasti eteenpäin. Eri hallitusten ja eduskuntakokoonpanojen rinnalle ja osittain ohikin haluan nostaa eri järjestöjen tekemän työn. Erityisesti Naisjärjestöjen Keskusliitto ja eri puolueiden naisjärjestöt ansaitsevat suuret kiitokset tasa-arvon edistämisestä Suomessa. Olen varma, että täällä läsnäolevat antavat tunnustusta suomalaiselle tasa-arvotyölle ja yhteiskuntamme myönteiselle kehitykselle.
Tapasin tänään aamupäivällä edustaja Biaudet´n myötävaikutuksella vuonna 2018 Nobelin rauhanpalkinnon saaneen, ihmisoikeusaktivisti Nadia Murad´in. Murad joutui ISIS:n kidnappaamaksi ja seksiorjaksi. Hän oli onnekas, kun pääsi pakenemaan kiduttajiaan. Tänään hän asuu Saksassa ja tekee työtä ihmiskaupan ja seksuaalisen väkivallan uhrien auttamiseksi.
Tänään tässä ja nyt naisverkoston 30-vuotisjuhlassa ajattelen miten osuvasti Minna Canth jo 1800-luvun lopulla puki sanoiksi naisasian: ”Naiskysymys ei ole ainoastaan naiskysymys vaan ihmiskunnan kysymys”.
Hyvät naiset!
Omasta ja koko eduskunnan puolesta lämpimät onnittelut juhlivalle naisverkostolle! Kiitos teille lukuisille aktiivisille naisille, jotka olette verkoston toiminnassa vuosien ja jopa vuosikymmenten ajan vaikuttaneet. Teille jokaiselle valoa ja kaikkea hyvää työssänne ja henkilökohtaisessa elämässänne!