Arvoisa yhdistyksen puheenjohtaja, hyvä juhlayleisö,

”Olkoon tämä päivä sinulle ja minulle

onnellisten sunnuntai-ajatusten päivä

sillä katso:

Vielä on meille kesä tulossa

vielä alkamassa kukkimisen aika 

emmekö tästä iloitsisi 

emmekö tahtoisi kiittää!”

Tämä runosikermä on Eläkeliiton Pohjois-Savon piirin puheenjohtajana 1980-luvun puolivälissä toimineen Unto Eskelisen käsialaa. 

Löysin runon edesmenneen Hilkka-mummoni runokirjan välistä. Olin eilen etsimässä sopivaa runoa tähän juhlapuheeseen ja hups: Eläkeliiton lehdestä leikattu kellastunut lehtileike oli siististi taiteltu mummoni runokirjan väliin. Sattumaa tai johdatusta, kuinka haluatte.

Olen iloinen saadessani olla tänään täällä lapsuuteni- ja nuoruuteni pitäjässä juhlapuhujana Eläkeliiton Leppävirran yhdistyksen 50-vuotisjuhlassa. Tämä on minulle suuri kunnia. Lämmin kiitos siis kutsusta.

Teillä juhlivan yhdistyksen jäsenillä on paljon yhteisiä muistoja, koskettavia hetkiä ja hauskoja sattumuksia yhdistyksen 50-vuotistaipaleelta. Näistä kuulimme otteita hetki sitten Pirjo Ropposen kertomana. Tilaisuuksia, pieniä ja suuria, retkiä sinne ja tänne, monenlaista tekemistä ja yhdessä kokemista.

Eläkeliiton yhdistyksen toiminta on ollut ja on vireää. Toiminnan tarkoituksena on ollut vahvistaa jokaisen mahdollisuutta onnellisiin ja hyviin hetkiin harrastamisen ja yhdessä tekemisen kautta. On hienoa kuulla, että keski-ikään päässyt yhdistys ei halua kangistua kaavoihin, vaan tarjoaa sellaista toimintaa, jota jäsenistö haluaa ja joka saa tulemaan mukaan toimintaan. Suuri jäsenmäärä kertoo siitä, että tässä työssä olette onnistuneet hyvin.

Olen varma siitä, että myös tulevat vuodet synnyttävät uusia mukavia muistoja ja mieleenpainuvia hetkiä.

Hyvä naiset ja miehet,

Teillä on jo varsinaiset työvuodet takana. Teidän ei tarvitse enää suorittaa ja pyrkiä vastaamaan muiden teihin kohdistamiin odotuksiin. Tämä ei välttämättä aina ole helppoa, kun olette vuosikymmenten ajan aina olleet valmiita lähtemään kelistä ja vuodenajasta riippumatta työtehtäviinne tai auttamaan naapuria tai läheisiänne arjen askareissa. 

Te nyt eläkkeellä olevat kuulutte niihin sukupolviin, joille työnteko on ollut elämän perusta ja tärkeä arvo. Edustatte sitoutuneisuutta kotiseutuunne ja suomalaiseen yhteiskuntaan. Te olette antaneet meille nuoremmille ikäluokille mahdollisuuden kouluttautua hyviin ammatteihin ja nauttimaan hyvästä elintasosta. 

Arvelen, että velvollisuudentunne on edelleenkin teissä monissa läsnä, vaikka ei enää tarvitsisi. Olette vapaita käyttämään oman arkenne ja pyhänne juuri sillä tavalla kuin teille itsellenne parhaiten sopii. 

Pitkällä elämänkokemuksella te tiedätte, että huono mieli ja kielteiset ajatukset vievät paljon energiaa ja haittaavat arkea. Murheita ja suruja on toki meillä kaikilla. On kuitenkin paljon meistä itsestämme kiinni, pystymmekö näkemään omassa elämässämme iloisia ja hyviä asioita, joista on syytä olla kiitollinen.  

Toiveiden toteutumiset ovat harvoin vain omissa käsissämme. Onneksi voimme monien toiveiden toteutumiseen kuitenkin itse vaikuttaa. Myötätuulta hyvään arkeen voimme me kaikki puhaltaa uteliaalla elämänasenteella, terveellisillä elämäntavoilla ja hyvillä ihmissuhteilla.  

Hyvät kuulijat,

Tänään on isänpäivä. Lämpimät onnitteluni kaikille isille ja isoisille.

Isä. 

Tuo sana – lyhyydestään huolimatta on suuri meille kaikille. Ei sinua, ei minua olisi ilman isää.

Jokaisella meistä on ainutkertaiset isäkokemukset. Teillä, hyvät isät, on kokemusta omasta isästä ja isoisästä, mutta samalla teillä on kokemusta omasta isyydestä, ukkiudesta, ehkä joillakin isoisoisänä olemisesta. 

Minun kokemukset isästä ja ukeista ovat vajavaisemmat. Menetin isäni, kun olin vajaa 12-vuotias. Silti on asioita, jotka hänestä on jäänyt pysyvästi mieleen. 

Esimerkiksi, kun sain istua heinäkuorman päällä, kun haettiin Raku-hevosella heiniä Unimäen talvisissa maisemissa . Muistan myös, että isä usein lauloi hyvällä tuulella ollessaan. Muistan myös niin monet kerrat, kun istuin haaleanvihreän Angliamme takapenkillä ja odotin isää Variksen pajan pihalla Suonenjoella. Muistan, kun isä osti minulle Palokankaan K-kaupasta vaaleanpunaiset farkut ja ne maksoivat 25 markkaa ja kotona odotti vihainen äiti. Rahaa ei olisi saanut turhuuteen käyttää.

Myös ukkien osalta muistoni ovat suppeat. Isänisäni kuoli jo olympiavuonna 1952 ja en siis häntä koskaan kohdannut. Äitini isä, Paavo-ukki oli taitava, molempikätinen kirvesmies. Hän teki minun mollamaijoilleni ja nukeille ison puisen kehdon. Se oli hänen tapansa huomioida minut. 

Arvelen, että moni teistä saattaa kokea, että ette oman kiireisen ja raskaan työelämän ja aiempien nainen-mies -roolimallienkin vuoksi, ehtineet olla ja touhuta riittävästi lastenne kanssa heidän ollessa pieniä.

Moni tämän päivän eläkkeellä oleva ukki korjaa nyt tilannetta ja on todella paljon lastenlastensa kanssa. Mikä onkaan ilahduttavampaa kuin nähdä lastenlasten riemu ja vilpitön katse ukin leikkiessä heidän kanssaan. Aito ilo on aina asia, jota meidän kannattaa tavoitella.

Nykyajan ydinperheet ovat pieniä. Jos jollakin perheellä on kolme lasta, sitä pidetään jo melkein isona perheenä. Perheet asuvat usein myös pitkien matkojen päässä edellisestä sukupolvesta, siis lastensa ukeista ja mummeista. 

Perheyhteys eri sukupolvien välillä on erittäin tärkeää. Ei ole hyvä, jos eri sukupolvet loittonevat toisistaan. Tähän toivoisin jokaisen kiinnittävän huomiota ja miettimään mikä rikkaus on sukupolvien ketjuissa.

Hyvät kuulijat,

Kiitän teitä yhdistyksen aktiiveja, jotka olette olleet ideoimassa ja järjestämässä harrastus- ja kokoontumismahdollisuuksia eläkeikäisille. 

Teillä ikäihmisillä on oikeus odottaa, että yhteiskunta turvaa teille riittävät palvelut asuittepa kotona tai palvelutalossa. Omassa ajattelussani erityisesti kotiin tulisi saada riittävästi palveluita toimintakyvyn heiketessä. Huolta kannan paljon omaishoitajien jaksamisesta. 

Valtakunnallisesti ikäihmiset ovat saamassa vaikuttamistyöhön uuden puolestapuhujan. Suomeen valitaan piakkoin historian ensimmäinen vanhusasiavaltuutettu. Valintaprosessi on loppusuoralla oikeusministeriössä.

Ikäihmisten oikeuksia ja näkökulmaa on tuotava esiin julkiseen keskusteluun ja päättäjien tietoon entistä vahvemmin. Ei ole itsestäänselvyys, että nuoremmat sukupolvet ymmärtävät, miltä palvelut ja asiat näyttävät ikääntyneiden silmin.

On tärkeää, että myös paikallis- ja maakuntatasolla ikäihmisten ääni kuuluu ja heidän ääntään halutaan päättävissä elimissä, -kuten kunnanhallituksessa, valtuustossa ja lautakunnissa-, aidosti kuulla. 

Tiedän, että uusi vanhusneuvosto on järjestäytynyt äskettäin myös Leppävirralla. Toivon vanhusneuvostolle aktiivista otetta ikäihmisten asioihin vaikuttamisessa. 

Vuodesta 2023 lähtien täällä Leppävirrallakin sosiaali- ja terveyspalvelut järjestää Pohjois-Savon hyvinvointialue. Myös tälle maakunnalliselle järjestäjätasolle valitaan oma vanhusneuvostonsa. Pidän tärkeänä, että kuntien vanhusneuvostot ja koko maakunnan vanhusneuvosto pystyvät yhteistyössä edistämään ikäihmisten asemaa kaikissa Pohjois-Savon kunnissa.

Hyvä juhlayleisö,

Pitkä ikä tarkoittaa suurta kimppua elämänkokemusta. Eletty elämä kulkee aina mukana. Kouluunmenot, ensirakkaudet, lasten syntymät, menetykset, työvuodet ja tavallinen arki – tätä kaikkea on meillä jokaisella matkassa mukana.  

Runoilija Eeva Kilven sanoin ”vanhan naisen silmänrei´istä katsoo nuori tyttö”. Samalla tavalla voimme sanoa ”vanhan miehen silmänrei´istä katsoo nuori poika”. Nähdään siis ikääntyneet lähimmäiset myös nuorina tyttöinä ja poikina, joilla on ollut ja on pilkettä silmissä.  

Omasta ja koko eduskunnan puolesta onnittelen 50-vuotiasta Eläkeliiton Leppävirran yhdistystä. Toivotan menestystä järjestötyöhön, jotta yhä uudet sukupolvet voivat löytää tiensä Eläkeliiton toimintaan täällä Leppävirralla.

Jokaiselle teille hyvää piakkoin alkavaa adventinaikaa, valoa ja terveyttä. Elämä on lahja. Nautitaan tästä.