Syyskuun alussa valitsemme Kouvolassa Keskustalle uuden puheenjohtajan. Tehtävää tavoittelevat puolustusministeri Antti Kaikkonen ja elinkeinoministeri Katri Kulmuni. Arvostan Anttia ja Katria molempia siitä, että he laittavat itsensä likoon kansanliikkeemme puolesta.
Pidän tärkeänä, että tulevina viikkoina syntyy rehti ja reilu kisa Keskustan veturin paikasta. Hyvä periaate ehdokkaiden tukijoukoille on, että omaa ehdokasta saa kehua estottomasti, mutta kilpailijaa ei arvostella eikä moitita.
Minun ääneni Kouvolassa saa Antti Kaikkonen. Kaikkonen on niin keskustalainen kuin olla voi. Hän on toiminut aiemmin muun muassa ärhäkkäänä Keskustanuorten puheenjohtajana. Antin sitoutuminen aatteeseen on syvää ja vahvaa.
Tiedän, että moni Keskustan jäsen pohtii Antin saamaa tuomiota Nuorisosäätiö-asiassa. Ymmärrän tämän. Antti on läpivalaistu asian osalta kerta kerran jälkeen. Tuomion jälkeen hänet on valittu kaksi kertaa yli 10 000 äänen voimin eduskuntaan. Ennen ministerinimitystä oikeuskansleri arvioi hänet kelpoiseksi ministerin tehtävään. Itse katson kohtuullisuuden näkökulmasta, että Kaikkosta on lyöty Nuorisosäätiöllä jo riittävästi. Nyt on jo armollisuuden aika.
Kaikkonen on kasvanut hyväksi ihmisten johtajaksi. Antin johtajaominaisuudet joutuivat erityisesti viime vaalikaudella puntariin hänen johtaessaan 49-henkistä Keskustan eduskuntaryhmää. Olen miettinyt paljon, mihin Antin johtajuus perustuu. Käsitykseni on, että Antti on yleisesti ihmisten kanssa hyvä. Hänessä on karismaa, joka saa ihmiset tuntemaan olonsa kotoisaksi ja huomioiduiksi hänen lähellään. Kaikkonen kuuluu ihmisiin, joille ensin tulee ”me” ja vasta sen jälkeen ”minä”.
Kuulin äskettäin eräässä kesäseminaarissa, että Suomi tarvitsee positiivista johtajuutta. Niin Keskustakin. Luonteva positiivisuuden suunnannäyttäjä puolueelle olisi juuri Kaikkonen.
Keskustan itseluottamus on palautettava. On uskallettava arvioida omaa toimintaa kriittisesti ja otettava virheistä opiksi. Pelkkä kriittisyys ei kuitenkaan vie eteenpäin. On löydettävä henki ja spiritti, joka saa keskustalaiset jälleen luottamaan puolueeseen parhaana yhteiskunnallisena voimana ja vaikutuskanavana.
Kun itsetunto on palautunut, on mahdollista palauttaa myös laajemmin äänestäjien luottamus Keskustaan. Vahvalle ja laajalle poliittiselle keskustalle on paikkansa 2020-luvun Suomessa. Ei kaikki suomalaiset siirry perussuomalaisiin tai vihreisiin.
Taitavasti toimien Keskusta voi elpyä takaisin suureksi puolueeksi ja koko Suomen uskottavaksi puolestapuhujaksi. Minun mielissä Antti Kaikkonen on juuri nyt paras vaihtoehto johtamaan Keskustaa.
Suomenmaa 8.7.2019