Valtion tärkein tehtävä on turvata kansalaistensa turvallisuus kaikissa oloissa. Alueellinen koskemattomuus ja suvereniteetti ovat itsenäisen maan keskeisimmät tunnusmerkit. 

Olemme Suomessa voineet elää Neuvostoliiton hajoamisen ja kylmän sodan jälkeen vakaata aikaa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Suomen vuonna 1995 toteutunut EU-jäsenyys toi unionin tärkeimmäksi ulkopoliittiseksi viiteryhmäksemme. 

Liittoutumattomuus ja mahdollisuus liittyä Natoon ovat olleet perusteltuja ratkaisuja. Olemme pitäneet hyvän huolen omasta puolustuskyvystämme ja ymmärtäneet yleisen asevelvollisuuden merkityksen tärkeänä kansallisena ratkaisuna. Joulukuussa tehty päätös F-35 -hävittäjistä ja aiemmat päätökset laivuehankinnoista ovat konkreettisia esimerkkejä siitä, että Suomi panostaa omaan turvallisuuteensa.

Vuosi vuodelta olemme tiivistäneet kahden- ja moninkeskistä yhteistyötä puolustukseen liittyen muun muassa Ruotsin, Norjan, USA:n, Iso-Britannian, EU:n ja Naton kanssa. Olemme huolehtineet puolustuksemme yhteensopivuudesta läntisten kumppaneidemme kanssa. 

Venäjän hyökättyä Ukrainaan 24. helmikuuta Euroopan turvallisuuspoliittinen suursäätila muuttui peruuttamattomasti. Perustellusti voidaan puhua ajasta ennen hyökkäystä ja uudesta ajasta hyökkäyksen jälkeen. 

Tässä tilanteessa Suomen on arvioitava omia turvallisuuspoliittisia ratkaisujaan uudelleen. Riittävätkö olemassa olevat ratkaisut vai tarvitsemmeko uusia turvallisuutta lisääviä ratkaisuja?

Omassa ajattelussani olen päätynyt siihen, että Suomen tulisi hakea Naton jäseneksi. Nato-jäsenyys toisi 5. artiklansa myötä Suomelle aidot turvatakuut. Turvatakuiden merkitys jäsenmailleen on ennen kaikkea ennaltaehkäisevä – ne nostavat hyökkäyksen kynnystä. Naton jäsenenä olisimme osa laajaa puolustusyhteisöä. Hyökkäys yhtä maata kohtaan olisi hyökkäys koko yhteisöä vastaan.

Eduskunta käsittelee tänä keväänä hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittista ajankohtaisselontekoa. Tässä yhteydessä eduskunnalla ja sen valiokunnilla on tilaisuus perehtyä mahdolliseen Natoon hakemisen yksityiskohtiin ja vaikutuksiin mukaan lukien Venäjän mahdolliset vastatoimet. Oma periaattellinen kantani Natoon on kuitenkin selvä.  Tiedostan erittäin hyvin, että Nato-jäsenyyden hakeminen on iso ratkaisu. Kaikissa suurissa ratkaisuissa on hyvä hakea mahdollisimman laajaa kansallista yhtenäisyyttä. Laaja kansalaisten tuki on olennaista. Pidän tärkeänä, että valtiojohdolle muodostuu selontekokäsittelyn myötä selkeä käsitys eduskunnan suhtautumisesta mahdolliseen Nato-jäsenyyteen.