Mielipidekirjoitus Karjalainen 6.2.2019
Keskustelussa vanhusten hoidosta huomio on laitettava haavoittuvimmassa asemassa oleviin vanhuksiin. Heihin, jotka eivät itse pysty omia oikeuksiaan peräämään.
Asiantuntijoiden, valvontaviranomaisten ja monien omaisten mielestä henkilöstöä on paikoin liian vähän ympärivuorokautista hoitoa tarvitsevien vanhusten luona. Kannatan, että vanhuspalvelulakiin lisätään sitova 0,7 henkilöstömitoitus ympärivuorokautiseen hoitoon.
Myös kotihoito on tiukilla. Henkilöstöllä ei ole aina riittävästi vanhuksen tarpeisiin. Kotona on myös vanhuksia, joiden paikka olisi huonon kunnon vuoksi jo turvallisemmissa oloissa.
Olemme ehkä purkaneet vuosien aikana laitoshoitoa innokkaasti, mutta samalla emme ole kehittäneet riittävästi monimuotoista hoivaa ja hoitoa laitoshoidon ja kotihoidon väliin. Esimerkiksi ryhmäasumista, perhe- ja omaishoitoa.
Yhtä taikatemppua ei ole. Tarvitsemme lisärahaa henkilöstön lisäämiseen, parempaa hankinta- ja sopimusosaamista, lisää koulutusta ja täydennyskoulutusta ja vanhusten ravinto- ja lääkitysosaamisen varmistamista.
Kannatan valtakunnallista vanhusasiavaltuutettua ja eduskunnan oikeusasiamiehen toimistoon erityistä vanhusasiamiestä. Vanhusasiavaltuutettu olisi vanhusten kuuluva puolestapuhuja. Eduskunnan vanhusasiamies tutkisi kanteluita ja antaisi niistä viranomaispalautetta.