Hyvät suurlähettiläät, hyvät naiset ja herrat,

Excellencies, Ladies and Gentlemen,

Marraskuun alussa vuonna 1942 kahdeksan juutalaispakolaista kuljetettiin Suomesta Tallinnaan. Sieltä heidät vietiin edelleen Auschwitzin tuhoamisleirille. Vain yksi luovutetuista selvisi hengissä. Olemme tänään kokoontuneet muistamaan tätä surullista tapahtumasarjaa.

Pakolaiset olivat saapuneet Suomeen neljä vuotta aikaisemmin. Osalle luovutetuista oli jo ehditty myöntää turvapaikka.

Tämä muistomerkki pystytettiin tapahtuneen luovutuksen muistoksi 20 vuotta sitten. Muistomerkin paljastustilaisuudessa silloinen pääministeri Paavo Lipponen totesi, että tapahtunut oli häpeän hetki Suomen historiassa. Pääministeri pyysi sitä anteeksi Suomen hallituksen ja kaikkien suomalaisten puolesta juutalaiselta yhteisöltä.

The handing over of eight Austrian-Jewish refugees to Nazi Germany by the Finnish authorities in 1942 is a stain in our history.

That is why the Finnish Prime Minister presented an official apology in the name of the Finnish Government and Finnish people, when this memorial was inaugurated twenty years ago.

State apologies are rare. They are binding in the sense, that they bind not only the government in place, but the state as a whole.

Oli oikein, että anteeksipyynnön esitti Suomen hallitus. Luovutuspäätös nimittäin myös tehtiin hallituksessa, vaikka se tapahtui hyvin kiistanalaisissa oloissa. On selvää, että Valtiollinen poliisi vaikutti päätökseen aktiivisesti.

Taustalla oli myös Suomen hyvin tukala asema ja Saksan painostus. On arveltu, että Saksa vaati juutalaisten luovuttamista ehtona viljan toimittamiselle Suomeen. Tapahtumien kulku on kuitenkin edelleen kiistanalainen, ja se on edelleen tutkimuksen kohteena. 

Keskustelu ja näitä tapahtumia koskeva tutkimus on jatkunut näihin päiviin asti, ja hyvä niin. Vain kohtaamalla historiamme pimeät hetket voimme ymmärtää niiden merkityksen ja ottaa niistä oppia.

“Never again” is a slogan that is often repeated, when we talk about the events around the Second World War. Governments took decisions, that they later regretted – the Finnish Government included.

The events of 1942 would be unimaginable today in Finland. That does not free us from responsibility.

We should not forget that these eight people, who were sent to their deaths 78 years ago, were refugees. Most of them had, in fact, received asylum in Finland.

Tämän tapauksen jälkeen pakolaisten karkotukset Suomesta Saksaan lopetettiin. Suomessa edelleen olleet juutalaispakolaiset pääsivät Ruotsiin ja sieltä edelleen Yhdysvaltoihin.

Yhtään suomenjuutalaista ei luovutettu, ja Saksa ei sitä lopulta edes tosissaan vaatinut. Juutalaiset sotivat Suomen puolustusvoimissa Puna-armeijaa vastaan. Heidän, samoin kuin romanitaustaisten sotilaiden,  kuolleisuutensa oli suurempi kuin sotilaiden keskimäärin. Asetelma oli täysin ainutlaatuinen.

We owe it to the victims of this disastrous decision and to the Finnish people that we continue to commemorate this event and draw lessons from it.

After the war, we have signed up to many international commitments, like the Geneva Convention relating to the Status of Refugees.

We have to respect the commitments we have taken. That is our duty to the people, that place their trust in us. This is, in fact, the basis of the whole international order.

Kiitos, thank you.

5.11.2020