Tiedote 26.3.2019

Vaativimpien leikkausten keskittäminen ja päivystystoiminnan välinen yhteys on aiheuttanut vakavaa huolta eri puolilla Suomea.

On pelätty osaajien kasautuvan aiempaa enemmän yliopistosairaaloihin. Muun muassa tätä ongelmaa selvittämään ministeri Saarikko asetti selvityshenkilöksi Olli-Pekka Lehtosen, joka luovutti selvityksensä tulokset sosiaali- ja terveysministeriölle 26.3.2019

Tuore selvitys osoittaa, että rekrytointiongelmat yliopistosairaaloiden ulkopuolisiin yksiköihin ovat todellisuutta ja että niitä on ollut jo pidemmän aikaa. Julkinen keskustelu sairaaloiden erilaisista statuksista ei ole rekrytointiongelmia ainakaan vähentänyt.

Pinta-alaltaan suuressa Suomessa tarvitaan riittävän kattava päivystävien sairaaloiden verkko. Näissä sairaaloissa tulee olla valmius monenlaisiin yllättäviin tilanteisiin. Kansalaisten yhdenvertaisuuden kannalta on tärkeää, että koko Suomessa turvataan riittävän laajuinen laadukas päivystys- ja leikkaustoiminta.

Lehtosen selvitys ei löytänyt todisteita siitä, että vaativien leikkausten määrällinen sääntely olisi yleisesti ottaen vaarantanut päivystysvalmiutta. Koska tällaisia paikallisia viestejä kuitenkin välitetään, esitämme että ongelmista raportoiviin paikallisiin tilanteisiin ministeriö perehtyy huolella vielä erikseen.

Selvityshenkilö Lehtonen esittää kolmivaiheista kehityspolkua, jolla varmistettaisiin erikoislääkärien tarkoituksenmukainen sijoittuminen ja erikoissairaanhoidon kattavuus. Punaisena lankana näissä toimenpide-esityksissä on alueella tapahtuva keskinäinen sopiminen ja työnjako.

Yliopistollisen sairaanhoitopiirin veturin roolia erityisvastuualueen johdossa tulee vahvistaa; nykyinen järjestämissopimus on liian heikko työkalu siihen. Samalla kun yliopistollisille sairaanhoitopiireille annettaisiin lisää valtaa koko alueen erikoissairaanhoidossa, tulisi niille antaa myös vastuuta erikoissairaanhoidon palveluiden turvaamisesta kaikissa alueensa sairaaloissa.

Yhteistyön tiivistäminen ja vaativien operaatioiden keskittäminen aiempaa harvempiin sairaaloihin oli osa hallituksen toimia julkisen talouden tasapainottamiseksi. Tulevien vuosien ja vuosikymmenten haasteet julkisessa taloudessa eivät ole kadonneet minnekään. Syntyvyyden ennakoituakin rajumpi laskeminen ja toisaalta maailmantalouden kasvun hiipumisen merkit muistuttavat siitä, että vastuullisten päättäjien on haettava viisaasti toteutettua kustannustehokkuutta myös erikoissairaanhoidossa.

Terveydenhuollon saatavuuden suurimmat ongelmat liittyvät perusterveydenhuoltoon; lääkäriin pääsy on liian vaikeaa. Lähipalveluna tuotettava perusterveydenhuolto vaatii lisää voimavaroja sekä lisää poliittista huomiota paikallisilta ja valtakunnallisilta päättäjiltä.

26.3.2019