Toimin eduskunnassa sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajana. Aloitan tällä kirjoituksella sote-blogisarjan. Tulen kirjoittamaan viikoittain sosiaali ja terveysaiheisia blogeja. Voit seurata niitä Uuden Suomen blogeista, kotisivuiltani anuvehvilainen.fi sekä sosiaalisesta mediasta.

Menneen viikon kuumin sote-peruna oli vanhusten ympärivuorokautisen hoidon henkilöstömitoitus. Tässä on kysymys siitä, kuinka paljon hoitavaa henkilöstöä on ympärivuorokautisessa hoidossa eli tehostetussa palveluasumisessa ja laitoksissa. Hallitusohjelman linjaama 0,7 tarkoittaa siis sitä, että kymmentä vanhusta kohden hoitoyksikössä on vähintään seitsemän hoitotyöntekijää.

Henkilöstön riittävä määrä ja hoidon laatu ovat olennainen osa vanhuspalvelulakia. Viime talvena ilmeni, että monissa vanhusten hoitokodeissa hoito on puutteellista ja henkilöstöä on liian vähän. Keskustelun myötä nousi esille tarve uudistaa vuonna 2013 voimaan tullutta vanhuspalvelulakia. Nyt tätä työtä tehdään uuden hallitusohjelman linjausten mukaisesti.

Torstaina julkisuuteen tuli yksi keskeinen osa vanhuspalvelulain uudistusta eli henkilöstömitoitusta pohtineen työryhmän työ. Mitoitukseen laskettaisiin mukaan tarkoin määritellyt henkilöstöryhmät. Hoitavaksi henkilöstöksi katsottaisiin muun muassa sairaan- ja terveydenhoitajat, geronomit, fysio- ja toimintaterapeutit, lähi- ja perushoitajat, hoiva-avustajat, hoitoapulaiset ja sosionomit-AMK. Sen sijaan mitoitukseen ei voisi laskea välillistä työtä, kuten siivousta, ruuan valmistusta tai pyykinpesua.

On selvää, että hoidon määrän tarve vaihtelee vanhuksen kunnon ja hoitoisuuden mukaan. Tarkoitus on ottaa tarpeen selvittämisessä käyttöön yhtenäinen seuranta- ja arviointimittaristo.

Hallituksen on arvioitava nyt sitovan henkilöstömitoituksen kokonaiskustannusten määrää, lisähenkilöstön tarvetta (esityksen mukaan 4400 henkilöä) ja lainsäädännön voimaantuloa.

Sitova henkilöstömitoitus on tärkeää monesta syystä. Vanhuksemme tarvitsevat laadukasta hoitoa. Henkilöstön työssä jaksamisen ja työolosuhteiden kannalta on olennaista, että työyhteisössä on riittävästi työtekijöitä. Tämä on olennaista myös sote-alan työvoimapulan helpottamiseksi ja alan houkuttavuuden lisäämiseksi.

Ympärivuorokautisen hoidon henkilöstömitoituksen rinnalla on välttämätöntä muistaa vanhustenhoidon koko kuva ja muut parannustarpeet. Vanhuksista suurin osa asuu kotona ja heistä yli 70 000 tarvitsee kotihoitoa avukseen. Myös kotihoitoon tarvitaan lisää henkilöstöä. Kotona myös asuu aivan liian huonokuntoisia vanhuksia ja heidän paikkansa olisi kodin sijaan tehostetun palveluasumisen piirissä.

Myös omaishoidon ja perhehoidon kehittäminen vaativat huomiota. Omaishoidossa erityistä syytä on jatkaa toimia, joilla hoitajien taakka voitaisiin keventää ja he saisivat yhteiskunnalta tarvitsemansa tuen. Perhehoitoa puolestaan tarjotaan varteen otettavaksi vaihtoehdoksi vielä sangen vähän, vaikka se olisi monelle vanhukselle hyvä ja inhimillinen hoitomuoto.

Sunnuntaina 6.10. alkaa Vanhustenviikko. Toivotan kaikille hyvää teemaviikkoa kirjailija Tommy Tabermanin sanoin: ”Millään kirjaimin ei Elämää voi kirjoittaa yhtä kauniisti kuin noilla viivoilla, rypyillä sinun kasvoillasi.”

Kaikki Uuden Suomen -blogit löydät myös täältä

4.10.2019