Hallitus on käynnistämässä sosiaaliturvan kokonaisuudistusta. Työ tapahtuu parlamentaarisessa komiteassa. Se tarkoittaa sitä, että työhön osallistuu kaikkien eduskuntaryhmien edustajat sekä lukuisa joukko asiantuntijoita ja eri järjestöjen edustajia.

Komiteaa ryhtyy vetämään Terveydenhuollon ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tutkimusprofessori Pasi Moisio. Näillä näkymin myös allekirjoittaneesta on tulossa komitean jäsen oman eduskuntaryhmäni edustajana.

Komitea ei ole hakemassa hokkupokkustemppuja kerralla koko sosiaaliturvan uudistamiseksi, vaan sen työskentelyjänne on 7-8 vuotta.

Hallituksen tavoitteena on tuoda kuitenkin jo tällä ja ensi vaalikaudella uudistusesityksiä eduskunnan päätettäväksi. Tarkoituksena on hyödyntää myös Sipilän hallituksen aikana tehtyä professori Juho Saaren eriarvoistumisselvitystä ja Toimi-hankkeen työtä.

Sosiaaliturva koskettaa jokaista suomalaista. Vaikka et juuri nyt olisi minkään sosiaalietuuden piirissä, osallistut veronmaksajana suomalaisen sosiaaliturvan rahoittamiseen. Esimerkiksi asumistukea maksettiin viime vuonna 2,1 miljardia euroa ja lapsilisiä 1,4 miljardia.

Nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä on erittäin sirpaleinen ja sekava. On erilaisia kannustinloukkuja. Kun yhtä etuutta nostetaan, toinen laskee. Perusturvan taso on matala ja aiheuttaa köyhyysongelmaa. Perusturvan ja ansiosidonnaisen välillä on epätasapaino. Sosiaaliturvan ja työn vastaanottamisen vaikeus suututtaa ihmisiä ja tuskastuttaa poliittisia päättäjiä.

Maaliskuussa aloittava komitea on suuren urakan edessä. Minuakin, yleensä perusoptimistista ihmistä, vähän hirvittää.

Uudistuksen ratkaisujen on tuettava ja oltava tiiviissä sidoksissa muihin suuriin yhteiskunnallisiin tavoitteisiin: talouden vakauteen, työllisyyden kasvuun, ihmisten hyvinvoinnin lisäämiseen ja alueelliseen tasa-arvon vahvistamiseen.

Pääministeri Marinin hallituksen tärkein tavoite on nostaa työllisyysaste 75 prosenttiin ja vauhdittaa 60 000 työpaikan syntymistä. Tämän vuoksi pidän sotu-uudistuksen kiireellisimpänä tehtävä esittää keinoja sosiaaliturvan ja työn yhteensovittamisen helpottamiseksi. Miten paremmin natsaa yhteen työttömyysturva ja osittainen lyhytaikainen palkkatyö? Millainen työttömyysturva kannustaa parhaiten työllistymiseen?

Vuoden 2019 työllisyysasteessa on hirmuisia eroja alueiden välillä. Etelä-Pohjanmaalla työllisyysaste oli viime vuonna 76,9 prosenttia ja Pohjois-Karjalassa työllisyysaste oli 65,8 prosenttia. On onnetonta, että esimerkiksi Pohjois-Karjalassa on samaan aikaan korkea työttömyys, mutta eräillä aloilla jo huutava työvoimapula.

Voiko meillä olla erilaisia alueellisia ratkaisuja, jotta myös heikomman kehityksen työllisyysalueet saataisiin paremmalle kehitysuralle? Olisiko mahdollista tehdä heikomman työllisyyskehityksen maakunnissa sosiaaliturvan ja palkkatyön yhteensovituksen kokeiluja, joilla vauhditettaisiin ihmisten mahdollisuutta työllistyä nykyistä paremmin?

Kirjoitan viikoittain sosiaali- ja terveysaiheisia blogeja. Voit seurata niitä Uuden Suomen blogeista, kotisivuiltani anuvehvilainen.fi sekä sosiaalisesta mediasta.