Parempia sote-palveluita tarvitsevat kiireellisimmin lapsi­perheet, eläkeläiset, työttömät ja muut pienituloiset.

Nykyisin asiakas pääsee hoidon tarpeen arviointiin viikon sisällä vain 40 prosentissa terveyskeskuksissa. Jonotukseen tuskastuva ei jaksa odottaa, vaan hakeutuu päivystykseen. Näitä huolia ei ole heillä, joilla on paksu lompakko ja vapaaehtoinen sairauskuluvakuutus. Vakuutuksia on jo 1,1 miljoonalla suomalaisella.

Sote-uudistuksessa on kyse ihmisten yhdenvertaisuudesta. Perustuslaki meille niin lupaa, mutta arki ja käytäntö kertovat toista.

Pahimmat puutteet ovat terveydenhuollon perustasolla. Vinouma näkyy karusti rahoi­tuksen kehityksessä. Kun vuonna 2000 kaikista terveysmenoista meni 20 prosenttia terveyskeskuksiin, nyt niiden rahoitusosuus on 13 prosenttia. Sen sijaan erikoissairaanhoidon menot ovat jatkaneet kasvuaan.

Terveyskeskusten lääkäri­pulaa on yritetty helpottaa lisäämällä lääkärikoulutusta. Konsti ei ole tepsinyt. Lääkäri­liiton mukaan 15 vuoden aikana on koulutettu 4 200 uutta lääkäriä, mutta heistä vain 330 meni terveyskeskuksiin. Ymmärrän hyvin, että nuoret lääkärit vierastavat terveyskeskusten vaativia työoloja. Terveyskeskustyön houkuttelevuutta onkin tärkeä saada parannettua.

Eduskunnassa onollut läpi vuosikymmenen yhteinen käsitys siitä, että sote-uudistuksessa tulee nivoa yhteen sosiaali-, terveys- ja erikois­sairaanhoidon palvelut.

Keskustelun paino on kuitenkin ollut terveyspalveluissa sosiaalipuolen jäädessä jalkoihin. Nyt sosiaalipalveluiden sisältöön ja rahojen niukkuuteen on nyt ryhdytty heräämään. Alkuvuoden vanhus­keskustelujen myötä hallitus on uudistamassa vanhuspalvelu­lakia ja tuomassa sitovan henkilöstömitoituksen ympärivuorokautiseen hoivaan.

Perustason palveluista nostan esille lastensuojelun, mielenterveys- ja päihde­palvelut. Paikoitellen näiden palveluiden tilanne on erittäin huono.

Sote-palveluiden sisältöjä ja rakenteita on vietävä rinnan eteenpäin. Sisällölliseen kehittämiseen tähtää hallituksen Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelma. Myös Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma eli LAPE keskittyy sisältöihin edistämällä perhekeskusten ja neuvoloiden toimintaa . Ennaltaehkäiseviä palveluita parannettaessa on tärkeää, että alan järjestökenttä on tiiviisti työssä mukana.

Entä rakenteellinenkehittäminen? Tarkoitan sillä erityisesti sitä, mikä taho järjestää palvelut.

Sipilän hallituksen maa­kunta-sote -uudistuksen toisena vastuuministerinä totean viime kevään uudistuksen kaatumisesta, että kaatunutta maitoa ei pidä itkeä. On katsot­tava eteenpäin ja varmistettava, että Rinteen hallitus saa soten tehtyä.

Hallitusohjelmaan on kirjoitettu, että sote-uudistus tehdään hallitusti ja vaiheistaen. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että ensimmäisessä vaiheessa maakuntien vastuulle siirtyvät sote-palvelut, pelastus ja mahdollisesti ympäristöhuollon tehtävät. Maakuntien muita tehtäviä (kuten aluekehitystehtävät) selvitetään parlamentaarisesti vuoden 2020 loppuun mennessä.

Eduskuntaan esityksiä tullee siis kahdessa vaiheessa. Ensimmäisen vaiheen lainsäädäntöä ovat muun muassa soten järjestämislaki, maakuntien toimintaa, hallintoa ja taloutta käsittelevä maakuntalaki, maakuntien rahoituslaki, maakuntajakolaki, henkilöstöä koskevat lait sekä voimaan­panolaki.

Toiveissani on, että voisimme saada hallituksen esitykset edellä mainituista laeista eduskuntaan noin vuoden päästä. Toinen toiveeni on, että hallitus toisi eduskuntaan mahdollisimman paljon sellaisia pykäliä, jotka on aiemmin perustuslakivaliokunnassa tutkittu ja testattu. Nämä kaksi toivettani liittyvät siihen, että ehtisimme hyväksyä eduskunnassa tarvittavat ensivaiheen lait.

Maakuntien muiden tehtävien osalta jatkoaikataulut selviävät parlamentaarisen selvitystyön myötä. Viime kausi opetti realismia siitä, että ei pidä haukata kerralla liian suurta palaa. Uudistus tulee tehdä vaiheistaen. Suomalaisten kannalta kriittisintä ja kiireellisintä on saada sosiaali- ja terveyspalvelut kuntoon.

Tilanne on kriittinen kuntatalouden kannalta. Kaikkien kuntien käyttömenoista sote haukkaa nykyisellään 47 prosentista lähes 70 prosenttiin. Pienevä työikäisten määrä, alenevat verotulot ja kasvavat sote-menot ovat laajan kuntajoukon arkipäivää.

Näissä näköaloissa soten järjestämisen siirtäminen yksittäisiä kuntia tai kunta­yhtymiä toimivammille järjestäjille eli maakunnille on välttämättömyys. Kuntapohjaiseen eli kuntayhtymäpohjaiseen sote-malliin ei ole enää paluuta. Tämän linjasi perustuslakivaliokunta jo talvella 2015.

Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuuden Yliö-kirjoituksena 13.11.2019