Perjantaina 13.3. vietetään Suomessa talvisodan päättymisen 80-vuotispäivää. Talvisodan päättyessä suomalaiset eivät tienneet, että edessä ovat vielä jatkosota ja Lapin sota. Suomalaisia koeteltiin ankarasti. Moni jäi palaamatta rintamalta. Kotijoukot menettivät miehiään, isiään ja lähimmäisiään. Nuori itsenäinen valtio Suomi joutui luopumaan Karjalasta.

Sodan jälkeen alkoi jälleenrakennus. Kotinsa menettäneet evakot asutettiin. Sotavelat maksettiin. Alettiin rakentaa nykyistä hyvinvointiyhteiskuntaa.  Luotiin yhdenvertaisuuden turvaava peruskoulu ja väestön terveydestä huolehtimiseksi kansanterveyslaki. Kansakunnalla oli yhteinen näky siitä, että kaikista huolehditaan. Lähimenneisyyden vihollisen Neuvostoliiton kanssa pyrittiin tulemaan toimeen.

Maailma on kovin erilainen nyt 2020-luvun alussa Suomessa kuin 1970-luvulla. Emme ole enää suljettu talous ja olemme osa Eurooppaa EU:n jäsenmaana. Yrityksemme ovat kansainvälistyneet. Myös ihmisen tasolla maailma on pienentynyt liikkuvuuden lisääntymisen ja internetin myötä.

Muutos on ollut muutamassa vuosikymmenessä valtava. Silti on asioita, jotka ovat aina tärkeitä. Arastelematta nostan tähän kolme asiaa, jotka ovat jokaiselle poikkeuksetta tärkeitä, oltiinpa millä vuosikymmenellä tahansa. Ydinasiat ovat rakkaus, turvallisuuden tunne ja luottamus.

Yhteiskunta ja valtiovalta eivät ole osallisena rakkaudessa, rakkaus on ihmisten välistä. Sen sijaan turvallisuuden tunne ja luottamus ovat asioita, jotka kuuluvat mitä suuremmassa määrin valtiovallalle – siis hallitukselle ja eduskunnalle. Myös kunnilla ja esimerkiksi sairaanhoitopiireillä on lakiin perustuva velvollisuus lisätä turvallisuutta ja ihmisten luottamusta palveluiden toimivuuteen. 

Kun tietoomme tulee koronavirus tai että Kreikan rajalla on sankoin joukoin ihmisiä pyrkimässä Eurooppaan, on väistämätöntä, että pohdimme tilannetta myös omalta kannaltamme ja Suomen näkökulmasta. Turvallisuuden tunne ja luottamus siihen, että Suomessa asiat ovat hallinnassa on meille erityisen tärkeää.

Koronan osalta kyse on kansalaisten terveydestä, arjen sujumisesta ja taloudellisista vaikutuksista. On olennaista, että viranomaiset ja päättäjät toimivat määrätietoisesti terveysriskien minimoimiseksi. Koronan vaikutuksia talouteen on hankala tässä vaiheessa ennustaa. Selvää kuitenkin on, että hallituksen työllisyys- ja julkisen talouden tavoitteiden toteutumiseen korona lisää vaikeuskerrointa.

Euroopan Unionin on toimittava yhdessä hakiessaan ratkaisuja turvapaikanhakijavirtoihin. On aina muistettava, että Suomella on EU-maista kaikista pisin ulkoraja EU:n ulkopuolelle: Suomen ja Venäjän ulkoraja on yli 1300 kilometriä. Omalla kotimaakunnallani Pohjois-Karjalalla on yksin yhteistä ulkorajaa Venäjän kanssa yli 300 kilometriä.

Minulle EU on myös turvallisuusyhteisö, vaikka sillä ei olekaan omia sotilas- tai puolustusjoukkoja. Erityisen tärkeää on, että EU huolehtii kaikissa oloissa omista ulkorajoistaan. Tässä rajavalvonta ja Frontex ovat avainasemassa.

Turvallisuuden tunne on myös arkipäivän turvallisuutta. Sitä ettei kotona ole lähisuhdeväkivallan uhkaa tai lapsen koulutie on turvallinen. Turvallisuus on myös sitä, että poliisi tulee nopeasti tarvittaessa paikalle. Turvallisuus on myös luottamusta siihen, että Suomi on itsenäinen ja suvereeni maa.

Epävakaus ja pelko nakertaa yhteiskuntaa kaikista pahiten. Politiikan tehtävä on nyt ja aina huolehtia siitä, että suomalaiset voivat luottaa hallitukseensa siinä, että sekä sisäinen että ulkoinen turvallisuus maassamme on turvattu.

Kirjoitan viikoittain sosiaali- ja terveysaiheisia blogeja. Voit seurata niitä Uuden Suomen blogeista, kotisivuiltani anuvehvilainen.fi sekä sosiaalisesta mediasta

6.3.2020