Olen lopettelemassa eduskuntatyötäni kuuden kauden jälkeen. Viimeisen vuoden ajan olen tutkaillut paljon poliittista historiaani, missä olen ollut mukana, kenen kanssa ja mitkä ovat olleet minulle erityisen tärkeitä tavoitteita ja asioita. 

Konkreettien syy tähän ”taustapeilituijotteluun” on ollut allekirjoittaneesta kertovan kirjan työstäminen yhdessä toimittaja Anna-Liisa Hämäläisen kanssa. Kirja ilmestyi syyskuussa nimellä ”Rouva puhemies, Anu Vehviläisen elämä ja ura”.

Olen ollut valtakunnan politiikassa ja Keskustan riveissä eri tehtävissä noin 35 vuoden ajan. Innostuin keskusta-aatteesta 1980-luvun alkupuolella opiskellessani Alkio-opistolla ja sen perään puolueen opiskelija- ja nuorisoliike imaisi minut mukaansa. 

Miksi lähdin mukaan politiikkaan – ja Keskustaan? Tähän on monia syitä. Olin innostunut kulttuuriasioista, ympäristö- ja energiapolitiikasta, alueellisesta tasa-arvosta, sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, nuorten ja naisten roolista politiikassa sekä Suomen asemasta Euroopassa. 

Erityisen tärkeää minulle oli, että saisin olla uudistamassa Keskustaa yleispuolueeksi, johon voitaisiin luottaa yhä laajemmin niin maaseudulla kuin kaupungeissakin. Keskustan asia-agendaa piti mielestäni laajentaa ja nostaa puolueen teemoiksi sellaisia, jotka puhuttelevat myös liikkuvia äänestäjiä ja laajentavat kuvaa puolueestamme.

Juuri nyt Keskusta on vaikeuksissa kannatuksensa kanssa. Nyt ei pidä antaa periksi. Ymmärrän monen keskustalaisen tuskan tässä tilanteessa. Maatalouden kannattavuus, metsien järkevä käyttö, ilmastotoimien oikeudenmukaisuus ja energian hinta koettelevat kannattajiemme mieliä. 

Ajattelen, että Keskustan pitää pystyä omassa toimintalinjassaan yhdistämään optimismi ja pessimismi. Optimistina meidän on esitettävä kestävät ratkaisut ihmisiä ja alueita koetteleviin ongelmiin, mutta pessimistiltä tulee lainata toimintatavaksi hyvä riskien tunnistuskyky. Olemme juuri tällä vaalikaudella tulleet yllätetyiksi pandemian, Venäjän Ukraina-hyökkäyksen ja energian hinnan nousun myötä. Meidän on jatkossa pystyttävä paremmin tunnistamaan nurkan takana olevat riskit.

Keskustanaisille ja naisehdokkaille minulla on yksi toive: ottakaa uudistajan lippu tiukasti käteenne ja älkää tyytykö pitämään esillä asioita, joita kaikki muutkin toistavat. Ottakaa kampanjoihin vahva tulevaisuusote, erottukaa teemoilla ja myönteisellä otteella. Älkää luoko pelkoa, luokaa toivoa.

Vaikka tulevat vuodet ovat julkisessa taloudessa tiukkaa, on mahdollista etsiä uusia ratkaisuja ja toimintamalleja, jotka ovat nykyistä parempia ja taloudellisimpia toteuttaa. Muistakaa, että eduskunnan tärkein tehtävä on lainsäädäntötyö, ei määrärahojen jako yksittäisiin kohteisiin. 

Kampanjointi ja vaalityö on vaativaa puuhaa. Naisten on pidettävä yhtä. Nainen ei saa olla naista vastaan. Kaikkia ehdokkaita, myös muiden puolueiden, on kunnioitettava. Ehdokkaan itse tai ehdokkaan tukiryhmän ei pidä lähteä vertailemaan ehdokkaita, äänestäjät ratkaisevat itse kenelle äänensä antavat.

Hyvää joulun aikaa kaikille Keskustanaisille ja ehdokkaille! Nähdään monien kanssa puolueen vaalistartissa ja -risteilyllä tammikuun lopulla!

Kirjoitus on julkaistu Keskustanaisten Avain -kolumnisarjassa 7.12.2022