Kuntien taloustilanne on heikentynyt nopeasti. Taloutta on vienyt pakkaselle erityisesti sote-menot. Soten osuus kuntien menoista on vähintään puolet, monissa kunnissa jopa 70 prosenttia.

On selvää, että sote-uudistus on vihdoin tehtävä ja rahoitusvastuu sotesta siirrettävä kunnilta valtiolle. 

Manner-Suomessa on 294 kuntaa. Kuntien eriytymiskehitys näkyy palveluissa: miten perusopetus on kunnassa järjestetty, miten lääkärille pääsee tai minkä verran katuja korjataan.

Halsuan kunnan veroprosentti on 23,5%, kun Kauniaisissa veroprosentti on 17. Halsuan asukkaat siis rahoittavat kuntansa toimintaa merkittävästi isommalla rahamäärällä kuin Kauniaisissa asuvat. 

Kuntien valtionosuusjärjestelmän tarkoitus on huolehtia siitä, että kaikki kunnat pystyvät turvaamaan lakisääteiset peruspalvelut, kuten soten ja perusopetuksen, kohtuullisella vero- ja maksurasituksella. Osa kunnista joutuu kuitenkin turvautumaan jopa ”syömävelkaan” turvatessaan palvelut asukkailleen.

Kunnilla on laaja itsehallinto demokraattisesti valittuine päättäjineen ja verotusoikeuksineen. Silti eduskunnalla on merkittävä rooli huolehtia kansalaisten yhdenvertaisuudesta ja perusoikeuksien toteutumisesta sote- ja sivistyspalveluissa koko Suomessa.

Painotan eduskunnan vastuuta siksi, että olen liian usein kuullut Arkadianmäelläkin puheita, että ”Uusimaa joutuu elättämään pieniä, köyhiä kuntia.” Kuka näin puhuu, ei ole sisäistänyt perustuslain henkeä eikä eduskunnan roolia valtiollisena toimielimenä. Perusoikeusasioissa kansanedustajat eivät ole vaalipiiriensä edunvalvojia, vaan kaikkien suomalaisten perusoikeuksien turvaajia.

Hallitus kokoontuu huhtikuussa kehysriiheen päättämään lähivuosien talousraamista. Riihessä on nostettava pöydälle kuntatalous ja etsittävä ratkaisuja kuntien tilanteeseen.

Jotkut tarjoavat pakkoliitoksia perusratkaisuksi pelastamaan kunnat. Itse en tätä kannata. Kahdesta köyhästä ei tule yhdistämällä yhtä rikasta.

Kuntien välinen yhteistyö ja uudet palveluiden toteuttamistavat voivat toimia ja tuoda käytännössä helpotusta tilanteeseen. Kuntapäättäjiltä vaaditaan jälleen kerran ratkaisuhakuisuutta. Selvää on, että valtion on oltava kuntien kumppanina etsimässä selviytymispolkuja.

Kirjoitus on julkaistu 11.3.2020 Karjalaisessa ja Savon Sanomissa