Eduskunta kävi torstaina tärkeän keskustelun YK:n vammaisten oikeuksien sopimuksen toteutumisesta Suomessa. Keskustelu käytiin ajankohtaiskeskusteluna pohjoiskarjalainen kollegani Merja Mäkisalo-Ropponen (sd) aloitteen pohjalta.

Suomi ratifioi vammaisten oikeuksien sopimuksen vuonna 2016. Vammaisfoorumi selvitti kyselytutkimuksella vuosina 2016-2018 miten vammaisten oikeudet ovat toteutuneet Suomessa. Kysely kertoi, että vammaisten oikeudet ovat toteutuneet huonosti. Myös eduskunnan oikeusasiamiehelle tulee runsaasti kanteluita vammaisten henkilöiden oikeuksien laiminlyönneistä.

Kansainvälisen sopimuksen lisäksi vammaisten oikeuksia ovat takaamassa Suomen perustuslaki ja omat lakimme. Lainsäädäntömme ei kuitenkaan edelleenkään vahvista riittävällä tavalla vammaisten oikeutta yhdenvertaisuuteen, osallistumismahdollisuuksiin ja palveluihin.

Kun eilen valmistauduin ajankohtaiskeskusteluun, minullekin tuli heti mieleen useita konkreettisia puutteita, joista minuun oltu yhteydessä. Esimerkiksi vammaisten kuljetuspalvelut, puutteet viittomakielisissä tulkkipalveluissa, sähköisten palveluiden käytön hankaluus ja selkokielen puute ovat saaneet ihmisten ottamaan yhteyttä.

Iso kysymys on myös rakennetun ympäristön esteettömyys. Otan esimerkin. Joensuun tori uudistettiin hienoksi ja sinne rakennettiin myös varsin komea ja nykyaikainen torilava. Mutta: esiintymislavan taakse rakennetut luiskat olivat pyörätuolilla liikkuville varsin jyrkät ja vaarallisenoloiset.

Vammaisten arkielämän palveluiden rinnalla iso kysymys on vammaisen oikeus työhön. Arvostan jokaista työnantajaa ja yritystä, joka on halukas ottamaan työntekijöiksi myös vammaisia ihmisiä.

Vammaisten työllistämisessä katseeni kohdistuu myös julkiseen sektoriin: kuntiin ja valtioon. Silmiäni herätti ja omatuntoani kivisti entisen budjettipäällikön, tuoreen Tullin pääjohtaja Hannu Mäkisen haastattelu Helsingin Sanomissa 19.10.2019. Mäkinen kritisoi sitä, että kauniista puheista huolimatta julkinen sektori ei pysty näyttämään esimerkkiä vaikeasti työllistyvien ryhmien auttamisessa. ”Nämä henkilöt lähtevät usein työnhakuun takamatkalta, ja siksi tarvitsemme positiivista syrjintää”, Mäkinen sanoi.

Haastattelussa Mäkinen arvioi, että tuottavuustavoitteisiin perustuen työkyvyltään tai lähtötaidoiltaan muita heikompia ihmisiä ei palkata. ”Jos haetaan äärimmäistä tehoa joka paikassa, ei kannata jatkaa keskustelua erityisryhmien työllistämisestä”, sanoi Mäkinen. Torstaisen ajankohtaiskeskustelun tärkein anti oli ymmärrys siitä, että  ”vammattomien” asenteissa on paljon korjattavaa. Asian tiivisti erinomaisesti vihreiden Noora Koponen: ”Ei vastaus osallisuuden toteutumiseen löydy siitä, millä keinoin vammainen ihminen integroidaan meihin. Vastaus löytyy siitä, millä keinoin me integroimme itsemme vammaiseen ihmiseen.” 

Kirjoitan viikoittain sosiaali- ja terveysaiheisia blogeja. Voit seurata niitä Uuden Suomen blogeista, kotisivuiltani anuvehvilainen.fi sekä sosiaalisesta mediasta

21.2.2020