Vietämme vanhusten viikkoa. Viikon teema ”Varaudu vanhuuteen” laittaa jokaisen pohtimaan omaa vanhuuttaan. Laajemmin teema haastaa yhteiskunnan, niin päättäjät, virkamiehet, vanhustyön ammattilaiset kuin omaisetkin.

Vanhusten tarpeet vaihtelevat terveys- ja elämäntilanteen vuoksi. On välttämätöntä, että vanhuspalveluita kehitetään monipuolisesti.

Nyt huomion kohteena on erityisesti ympärivuorokautisen hoidon henkilöstön määrä. Kannatan, että välitöntä hoitotyötä tekeviä on vähintään seitsemän kymmentä hoidettavaa kohden. Hallituksen on nyt ratkaistava, miten rahoitus ja 4400 uuden työntekijän saaminen käytännössä turvataan.

Ilman vastakkainasettelua haluan tuoda esiin, että säännöllisen kotihoidon piirissä Suomessa on 73 000 vanhusta. Kotihoitoon tarvitaan lisää työntekijöitä. On varmistettava, ettei ympärivuorokautiseen hoivaan tuleva henkilöstön lisäys heikennä kotihoidon tilannetta. Kotioloissa on myös liian huonokuntoisia vanhuksia. Ratkaisu on, että lisätään tehostetun palveluasumisen paikkoja.

Omais- ja perhehoito ovat jääneet liian pienelle huomiolle. Suomessa on noin 350 000 omaishoitajaa ja heistä suurin osa on iäkkäitä puolisonsa hoitajia. Vain 46 000 hoitajaa saa erillistä omaishoidon tukea.

Kaksi asiaa tulisi erityisesti ratkaista. Ensinnäkin, miten turvataan kaikkein vaativinta ja sitovinta omaishoitoa tekevien jaksaminen vapaapäivin ja muilla järjestelyillä. Edelleenkin on ratkaisematta omaishoidon yhtenäiset kriteerit. Jos maassa olisi yhtenäiset kriteerit, silloin omaishoidon tukeen olisi oikeutettu kriteerien täyttyessä jokainen läheinen.

Perhehoito tarkoittaa muun muassa iäkkään hoitamista yksityisessä perheessä perheenjäsenenä. Sitä voidaan järjestää myös hoidettavan kotona. Perhehoito perustuu toimeksiantosopimukseen, ei työsuhteeseen. Perhehoito on turvallista, kotoisaa ja inhimillistä hoivaa. Ikäihmisten perhehoitoa ei tunneta riittävän hyvin, vaikka Perhehoitoliitto tekee ansiokasta työtä hoidon tunnettuisuuden lisäämiseksi.

9.10.2019