Suomessa on noin 1,2 miljoonaa ihmistä, jotka asuvat yhden hengen kotitaloudessa ja ovat nykytermein ilmaistuna sinkkuja. Osalle yksin eläminen on oma valinta, osa ei ole löytänyt kumppania, osa on eronnut, osa on jäänyt leskeksi.
Ei ole olemassa yksinelävän prototyyppiä. Tilastofaktoja kuitenkin tiedetään. Yli puolet yksinasujista on yli 55-vuotiaita. Suurin osa eli 56 prosenttia on naisia.
Yksin elävien elämäntilanteet vaihtelevat. Arkielämän asioissa heillä on paljon yhteistä, erityisesti asumisen kustannuksissa. Yksin elävä maksaa aina itse kaikki asumisensa kustannukset: vuokrat, vastikkeet, sähköt, vedet, kiinteistöverot, aurauskulut ja niin edelleen. Yksin eläminen on kalliimpaa kuin parisuhteessa eläminen. Erityisen vaativaa tämä on pienituloisille yksinasuville.
Haluan tässä nostaa erityisesti esille työssäkäyvät yksinelävät.
Sain jokin aikaa sitten kirjeen pohjoiskarjalaiselta yksin elävältä nuorehkolta naiselta, joka on ammatiltaan opettaja. Hän oli saanut vuoden opettajansijaisuuden Länsi-Suomesta ja halusi lähteä työn perässä pidemmän matkan päähän kodistaan Pohjois-Karjalasta. Kun hän laski kustannuksia kahden asunnon ylläpidosta ja matkoista, hän tuli epävarmaksi, että onko hänellä varaan ottaa työtä vastaan.
Siis mikä mättää? Se, että yksinelävä ihminen ei saa toisella paikkakunnalla työssä käydessään verotuksessaan työasuntovähennystä eikä myöskään vähennystä viikonloppumatkoihinsa kotiin. Nämä oikeudet ovat perheellisellä. Perheellisenä henkilönä pidetään verotuksessa henkilöä, joka on avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa sekä henkilöä, jolla avopuoliso, jonka kanssa hän on aiemmin ollut avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa tai jonka kanssa hänellä on tai on ollut yhteinen lapsi.
Mielestäni säädökset yksinelävien osalta ovat vanhanaikaiset ja syrjivät. Työllisyysasteen nostaminen on hallituksen ykköstavoite. Juuri haetaan keinoja työllisyyden parantamiseksi. Ihmisiä, myös työikäisiä sinkkuja, tulisi rohkaista ottamaan työtä vastaan omaa kotiseutuaan pidempien matkojen päästä. Jos tarjolla on aluksi määräaikaista työtä, kuten pohjoiskarjalaisella opettajalla, vaatii erityistä rohkeutta luopua kodistaan ja muuttaa epävarmoissa näkymissä heti uudelle paikkakunnalle.
Keskusta on pyrkinyt edistämään tätä asiaa useamman vuoden ajan hallituksessa ollessaan. Erityisesti valtiovarainministeriön vero-osasto on hangannut vastaan. Tulen tekemään omalta osaltani kaikkeni, että nämä sinkkuja syrjivät verovähennysasiat saadaan vihdoin korjattua.
Kirjoitan viikoittain sosiaali- ja terveysaiheisia blogeja. Voit seurata niitä Uuden Suomen blogeista, kotisivuiltani anuvehvilainen.fi sekä sosiaalisesta mediasta.