Eduskuntavaalit ovat kansanedustajien ”työhönottotilanne”, jossa puhelahjat ja esiintymisvarmuus helpottavat kansalaisten lähestymistä.  Eduskunnassa onkin aina ollut paljon hyviä puhujia. Puhumaan myös oppii ja kokemus tuo varmuutta.

Neuvottelut edustajakollegoiden kanssa valiokuntien kokouksissa ja poliittiset keskustelut omissa eduskuntaryhmissä perustuvat puheeseen. Pitää hallita asiat, mutta pitää osata myös ilmaista oma näkökantansa.

Eduskunnan täysistuntokeskustelut ovat kansalaisille konkreettisin kosketus eduskunnan toimintaan. Niiden seuraaminen on tehty Suomessa helpoksi. Yleisradio televisioi torstaiset kyselytunnit ja monet muut tärkeimmät eduskuntakeskustelut. Aktiivisimmat seuraajat voivat seurata kaikkia täysistuntoja eduskunnan verkkolähetyksinä.

Perustuslain mukaan kansanedustajien tulee esiintyä vakaasti ja arvokkaasti sekä loukkaamatta toista henkilöä. Kirjaus viittaa erityisesti esiintymiseen eduskunnan täysistuntosalissa.

Mitä tuo esiintyminen sitten on? Ainakin se on puhetta: mitä sanotaan ja miten sanotaan.

Varsinaisten kiellettyjen sanojen lista on lyhyt: Eduskunnassa ei saa syyttää toista valehtelusta. Perimätieto tästä kirjoittamattomasta säännöstä on vahva ja rikkomukset sitä kohtaan ovat varsin harvinaisia. Kiertoilmaisuna tutuksi on tullut ”muunneltu totuus”.

Vakaa ja arvokas käyttäytyminen on yksittäisiä sanoja vaikeammin määriteltävissä. Itse ajattelen, että siihen sisältyy ainakin arvostava suhtautuminen toisia kansanedustajia kohtaan sekä se, ettei käytä väheksyviä ja loukkaavia ilmaisuja eri ihmisryhmistä.

Puhemiehenä saan paljon palautetta televisioitujen eduskuntakeskustelujen jälkeen. Suurin osa näistä palautteista liittyy katsojien kommentteihin eduskunnan puhekulttuurista. Moitteita kansalaisilta tulee muun muassa hyökkäävistä puheenvuoroista, ohi kysymyksen vastaamisesta ja ylipäätään siitä, miten edustajat toinen toistaan kohtelevat. Moni kirjoittaja toivoo, että puhemies pitäisi kovempaa kuria istuntosalissa.

Televisioitavilla eduskuntakeskusteluilla on viestinnällinen kaksoisrooli. Lähetykset suuren salin keskusteluista toimivat kansalaisten ikkunana eduskuntaan. Samalla ne toimivat myös kansanedustajien kanavana kotikatsomoihin.

Suuren salin keskusteluissa puhutaankin samanaikaisesti sekä samassa tilassa oleville edustajakollegoille että kansalaisille kotiruutujen äärellä.

Kun eduskunnassa puhutaan kotikatsomoihin omille kannattajille, voi joskus unohtua kunnioitus edustajakollegoita kohtaan. Sekin voi unohtua, että kotikatsomoissa on kuulolla paljon varsin maltillista kansaa, joka haluaa, että eduskunta on kunnioituksen arvoinen.

Suuri osa suomalaisista kokee vieraaksi keskustelun, jossa tavoitteena on toisen osapuolen tyrmääminen. Toki näitä tyrmäysvoitoistakin innostuvia on ja heitä löytyy ainakin sosiaalisen median keskusteluista.

Eduskunta ei ole muusta viestintäympäristöstä irrallinen kuplansa, vaikka vahvat perinteet luovatkin suojaa instituutiolle. Sosiaalisen median keskustelut ja keskustelutapa vaikuttavat myös eduskuntakeskusteluihin.

Yhteiskunnallisessa keskustelussa tulee olla sijansa eri mielipiteille: niin rauhallisille kuin räväköillekin, niin akateemisille kuin ei-akateemisille puheenvuoroille.

Meidän tulee yhdessä pitää huolta siitä, ettemme sulje hyvän keskustelutavan piiriä liian pieneksi. Hyvän keskustelukulttuurin vahvistuminen edellyttää mukaan kutsumista enemmän kuin poissulkemista.

Kolumni on julkaistu Ylen Hyvin sanottu – kunnioittaen keskusteleva Suomi -sivustolla 19.2.2021

19.2.2021